Väsyneen virkkaajan päikkäripeitto

Torkkupeitto. Päikkäripeitto. Palapeitto. Hyrräpeitto. Peitto. PALApeitto. Se on viimeinkin valmis. Usein ison työn valmistumisen jälkeen tulee hieman haikea ja tyhjä olo, mutta tämän peiton jälkeen tunsin pelkästään helpotusta ja iloa siitä, että työ tuli valmiiksi.

Inspiraatio peittoon tuli jostain Facebookin ryhmästä. Ohje Hyrräpeittoon löytyy Lankavan nettisivuilta. Ennen tämän blogin syntymistä olen tehnyt tällä ohjeella kaksi peittoa. Paloja on mukava virkata vaikka autossa tai telkkaria katsoessa, sillä niitä tehdessä ei tarvitse koko ajan vilkuilla ohjetta. Langaksi valikoitui Novitan Eco cotton, johon törmäsin sattumalta kauppareissulla. Lankojen herkulliset värit herättivät huomioni ja hetken hypistelyn jälkeen ostoskoriin päätyi 10 kerää. Myöhemmin tosin piti hakea lankaa lisää, sillä tuosta määrästä ei tullut riittävän isoa peittoa. Loppujen lopuksi lankaa meni yhteensä n. 17 kerää eli 1700g. Valmiin peiton leveys on n. 120 cm ja pituus n. 170 cm. Koukku oli kokoa 5.

Paloja tuli yhteensä 60. Valkoinen 18, vaaleansininen 18, harmaa 16, pinkki 4 ja tummansininen 4. Aloittaessani palojen yhdistämistä ihmettelin, miten harmaita paloja on vain 16, vaikka keriä oli yhtä monta kuin valkoista ja sinistä. Yhden palan osalta arvoitus ratkesi, kun huomasin virkanneeni yhden harmaan palan kaksinkertaisella langalla. Muistinkin sitten, että yhdessä harmaassa kerässä oli todella ohutta lankaa ja päätin virkata sen kaksinkertaisena. Kesken kerän langan vahvuus kuitenkin muuttui normaaliksi. Laskujeni mukaan vielä yksi harmaa pala pitäisi olla, mutta mietin, että ehkä lankaa ei ollutkaan riittänyt siihen. No olihan siihen lanka riittänyt ja kyseinen puuttuva palanen löytyi sohvan välistä seuraavana päivänä siitä, kun peitto oli valmistunut.. Tuosta langasta vielä, että oli mukavaa virkata, mutta tuohon lankamäärään mahtui aika paljon epätasaista laatua.

Tässä vaiheessa tuntuu siltä, että edessä on ylitsepääsemätön urakka. Urakka on kuitenkin aloitettava ja saatava mahdollisimman pian päätökseen, sillä palat on levitettynä keskelle olohuoneen lattiaa..

Huh, melkein valmista!

Yleensä yhdistän peiton palat kääntöpuolelta, mutta nyt päädyin kokeilemaan yhdistämistä siten, että sauma jää päälle. Yhdistin palat kiinteillä silmukoilla. Minusta tästä tuli aika kiva näin.

Peiton reunat viimeistelin vielä kierroksella kiinteitä silmukoita.

Kääntöpuolelta peitto näyttää tältä.

Peitto olikin tällä viikolla ahkerassa käytössä, sillä olen ollut lähes koko viikon flunssassa.

Vaikka peitto on painava, ei se tunnu liian raskaalta. Eikä sen alla ole tullut liian kuuma.

Neulefestarit 2016

Osallistuin monen muun neulojan ja virkkaajan tapaan Jyväskylän neulefestareille, jotka järjestettiin 15.-17.7. Toivolan vanhan pihan läheisyydessä.

Perjantaina lähdin aamupäivästä haistelemaan festareiden tunnelmaa. Suuntasin kulkuni ensin Jyväskylän keskustaan, jonne neulekulkue olikin jo saapunut.

Stephen Westin haastattelun kuunneltuani jatkoin matkaa Toivolan vanhalle pihalle ja lankakauppa Titityyhyn. Tarkoituksena oli ostaa langat lauantain kurssille.

Kyseiset langat löytyi helposti ja mukaan tarttui myös ihanan väristä sukkalankaa. Ja koska illalla olin menossa Rachel Coopeyn The Perfect Sock -kurssille, piti pyöräillä pikaisesti kotiin kerimään vyyhti kerälle.

Illalla tosiaan osallistuin sukkakurssille. Kurssilta tuli jonkin verran uutta ja hyödyllistä tietoa, mutta ehkä omat taitoni eivät vielä olleet sillä tasolla, että olisin saanut kurssista kaiken mahdollisen hyödyn. Kurssi oli englanniksi, mikä toi myös omat haasteensa, koska neulontasanastoni on kovin vajavainen. Mutta toisaalta nyt siihen tuli huomattava parannus :) Kokemukseni kurssista jäi vähän valjuksi, mutta se johtunee pelkästään siitä, että en ole riittävän kokenut sukan neuloja. Perussukat osaan tehdä ja nekin vain yhdellä tavalla. Kurssin sisältö vastasi hyvin kurssikuvausta ja uskon kokeneempien neulojien saaneen enemmän hyviä vinkkejä. Kurssilla aloittamani sukka sai kotona purkutuomion ja ihana lanka jää odottamaan uutta inspiraatiota..

Lauantaina oli vuorossa Tuulia Salmelan pitämä kuituoppiluento, mikä oli hurjan mielenkiintoinen. Luennolla tuli paljon minulle uutta asiaa ja saimme mukaamme pienen oppaan, johon tulen varmasti palaamaan useamman kerran oikeaa lankaa valitessa.

Kuituoppiluennon jälkeen suuntasin Mustaan Kynnykseen, jossa Molla Mills piti kurssin monivärisestä pylväsvirkkuusta. Olen virkannut paljon ja monenlaista, mutta en koskaan mitään, missä väri vaihtuisi kesken kierroksen ja lankoja kuljetetaan koko ajan mukana. Odotin kurssia innolla ja kurssi vastasi kaikkia odotuksiani. Monivärivirkkuu osoittautui lopulta kohtalaisen helpoksi, mutta siistin jäljen tekeminen vaatii minulta vielä harjoittelua. Kurssilla aloitettiin virkkaamaan valmiin ohjeen mukaista kuosia laukkuun tai pussukkaan.

Molla Mills kiersi kärsivällisesti pöydissä opastamassa ja minäkin sain hyviä vinkkejä mm. koukun koon valitsemiseen. Mollan kurssi oli lämminhenkinen, rento ja inspiroiva. Kotiin päästyäni piti päästä heti pläräämään Virkkuri kirjoja ja suunnittelemaan seuraavaa työtä. Ehkä pitäisi ensin malttaa tehdä loppuun kurssilla juuri aloitettu pussukka :)

Neulefestarit päättyi minun osalta Mollan kurssiin ja sepä olikin oikein mukava päätös. Lähdin kotiin hyvillä mielin ja toivoen, että festarit järjestettäisiin vielä uudestaan.

Festaritoppi

Jyväskylässä on tänä viikonloppuna sekä SuomiPop-festarit että neulefestarit, arvatkaapa kumpaan minä osallistun.. No neulefestareille :) Tällä viikolla valmistui juuri sopivasti uusi toppi, joka pääsee koekäyttöön neulefestareilla lauantaina. 

Malli on Dropsin Peaceful Mind tunika, mutta tein omastani vähän lyhyemmän topin. Lankana käytin Dropsin Baby Merinoa ihan sen vuoksi, että tuota lankaa oli kaapissa tarpeeksi (koska taas piti päästä aloittamaan virkkaaminen nythetiäkkiä mallin löydettyäni). Lankaa meni noin 300g.

Luin jostain, että Baby Merino saattaa menettää helposti muotonsa, joten en tiedä oliko tuo viisas lankavalinta. Toisaalta toppi istuu nyt aika napakasti, joten vähän jos venyy, niin ei ehkä haittaa. Ja lankaakin jäi vähän jäljelle, joten tarvittaessa voin jatkaa topista tunikan. Tunikassa kun pieni väljyys ei haittaa.

Koukku oli kokoa 3,5 yläosassa ja helmassa käytin kolmea eri kokoista koukkua (3,5; 4 ja 5).

Suurensin koukun kokoa oman vartalon mukaan tuomaan lisää leveyttä helmaan. Alkuperäisessä ohjeessa leveyttä saatiin tekemällä viuhkakuvioon kolmen pylvään sijasta neljä pylvästä. Minä halusin kokeilla helmaan eri kokoisia koukkuja ja minusta se toimi ihan hyvin. Ohjeesta sen verran, että minulle oli aluksi vähän vaikea hahmottaa ja ymmärtää, miten tunika rakentuu. Mutta kun sitkeästi teki eteenpäin ohjeen mukaisesti, niin vähitellen ohje avautui ja tajusin, mitä kohtaa milloinkin olen virkkaamassa. Ohje oli siis hyvä, enkä minä ainakaan huomannut siinä virheitä.

Yläselkään tuli napit ja niiden valinta olikin vaikeaa. Vaihtoehtoina oli vaaleanpunaiset, mustat tai valkoiset napit. Valitsin valkoiset, koska ne olivat sopivan kokoiset ja sopivat parhaiten tämän vihreän sävyn kanssa.

Olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Topin valmistumisen jälkeen olen aina välillä käynyt ihailemassa sitä miettien, että olenpa saanut kauniin vaatteen aikaiseksi. Tämä toppi päällä kehtaisi lähteä myös vaikka niille Suomipop-festareillekin! Ja asusteeksi sopii esimerkiksi valkoinen laukku ja valkoinen virkattu simpukkahuivi.