Hirviö hiipi jälleen puikoille

Taas monsteripöksyt! 

 

Lankana Novitan suomalainen sukkalanka ja puikot kokoa 4. Kahdet sukkapuikot siksi, koska teen lahkeita yhtä aikaa, jotta saan langan riittämään niin, että tulee tasaiset raidat molempiin lahkeisiin.

 

 

Alkuperäinen ohje pöksyihin löytyy Kupla-blogista. Nämä oli muuten ensimmäiset pöksyt, joita tehdessä lopulta tajusin, miten haarakiila tehdään ilman reunoille jääviä pieniä reikiä.. Olihan tuo ohjeessa hyvin selkeästi kerrottu, mutta en ole aiemmin malttanut lukea sitä niin tarkkaan.

Näihin tulee sellainen viha-rakkaussuhde. Pöksyjä on niiiin mukava tehdä, kunnes tulee se vaihe, kun pitää kirjailla monsterin silmät ja hampaat.

AINA menee jossain kohtaa hermot. Näiden pöksyjen kohdalla tuntui jo vähän helpommalta, mutta kyllä silti vähän kiristi hermoja. Sitä kuitenkin aina ajattelee sitä ihanaa pikkutyyppiä, jolle housuja tekee ja se jos mikä lepyttää mieltä. Nämä meni serkun pojalle 1 -vuotis lahjaksi. Jäi muuten kasvunvaraa, miten onkin niin vaikeaa osata tehdä oikean kokoiset!

 

Tähtiponcho

Anttilassa oli tarjouksessa Naava lankaa. Arvatkaa hamstrasinko sitä ilman minkäänlaista suunnitelmaa mitä niistä voisi tehdä? No kuusi kerää lähti mukaan (kaikki mitä sillä hetkellä laarista löytyi).. Langat ei kuitenkaan montaa iltaa pussissa pyörineet. Keksin kokeilla aiemmin esittelemääni tähtikuviomallia ponchoon.

  

Ja hyvin toimi! Inspiraatio iski yhtenä perjantai-iltana ja lauantaina tulikin valmista. Tähän ponchoon meni lähestulkoon kaikki kuusi kerää. Poncho koostuu 22 palasta, jotka virkkasin koon 6 koukulla.

 

Yhdistin palat samalla periaatteella kuin virkatussa liinassa.



  Kaula-aukon kohta muodostui siten, että jätin ikään kuin yhden palan tekemättä siihen kohtaan. Tehdessä näytti siltä, että kaula-aukko olisi sellaisenaan sopiva, mutta päälle kokeillessa aukko venyikin niin paljon, että putosi vartaloa pitkin alas. Hups.
 

Virkkasin kaula-aukkoon kiinteitä silmukoita neljä kierrosta ja nyt pysyi päällä, mutta tuntui edelleen vähän löysältä. Tein kolme kierrosta lisää ja nyt tuntui jo paremmalta. Koska lankaa oli jäljellä, virkkasin kaksi kierrosta lisää. Kiinteitä silmukoita on siis 9 kierrosta, mutta 7 kierrostakin olisi riittänyt. Kavensin kaulusta sattumanvaraisesti, alussa joka kierroksella ja välillä 2 silmukkaa kerralla, välillä yksi silmukka. En selvästikään tiennyt mitä tein, menin fiiliksen mukaan. Kavennukset tein palojen yhdistämiskohdissa, yhteensä kuudessa kohdassa. Viisi viimeistä kierrosta tein niin, että kavensin joka toinen kierros ja yhden silmukan kerrallaan. Niin olisi ehkä kannattanut tehdä alusta asti.

Ponchon reunoille tein yhden kierroksen kiinteitä silmukoita, jotta pysyisi paremmin muodossaan ja olisi napakampi.

Tässä vaiheessa olin jokseenkin tyytyväinen lopputulokseen, mutta jotain siitä puuttui. En ollut ajatellut tehdä hapsuja, mutta päätin kokeilla niitä ja täytyy sanoa, että tämän malliseen ponchoon kuuluu hapsut!

 

 

Nyt olen täysin tyytyväinen lopputulokseen. Tästä(kin) saattaa tulla lemppariasuste :)

 

 

Kauluri

Kovien pakkasten innoittama ajattelin kokeilla villakaulurin tekemistä.

 

 

Lankavarastostani löytyi kaksi kerää Lang yarnsin Merino 120 lankaa ja Koukuttamon sivuilta löytyi helppo ohje lappukauluriin. 

 

 

Ohjeessa tehdään ensin etu- ja takalaput, jotka sitten yhdistetään ja jatketaan kaulusosa. Minusta tuntui helpommalta tehdä ensin kaulusosa ja sen jälkeen jakaa silmukat etu- ja takalappuja varten ja näin teinkin. Alkuperäisessä ohjeessa tehdään reunoihin helmineuletta, minä tein ainaoikein neuletta puikon kolmella ensimmäisellä ja viimeisellä silmukalla. 

 

 

 Jostain syystä kauluri jää hieman kuprulle edessä ja takana, en tiedä miksi. Ehkä kaulusosa on liian korkea? Mutta eipä kai tuo käytössä haittaa kun on takin alla piilossa.

 

 

Lanka oli pehmeää ja ihan kivaa neulottavaa. Olen aika kokematon merinolankojen käyttäjä, ehkä siitä syystä lanka tuntui hieman liian liukkaalta neulottaessa. Kauluri tuntuu miellyttävältä ihoa vasten, eikä kutittanut yhtään, kun äsken kävin pikaisesti ulkona putsaamassa auton lumesta. Luultavasti tulen käyttämään kauluria pakkasessa lenkkeillessä.

Hame

Ostin Tampereen käsityömessuilta harmaata sukkalankaa. Tarkoitukseni oli tehdä niistä virkattu tunika, mutta joulun tienoilla iski inspiraatio kokeilla hameen neulomista. Ohje löytyi Novitan syksy 2012 lehdestä (malli 4). Alkuperäisen mallin ideana oli aaltoilevat raidat, mutta halusin kokeilla mallia yksivärisenä.

Neuloin hameen pyörönä koon 4 ja 80cm pyöröpuikoilla.

 

 Hame oli nopea tehdä ja mallikuvio helppo. Ja lopputulos hyvä.

 

Siksipä harmittaakin ihan vietävästi, että hameen vyötärö epäonnistui täysin. Tein reiät nyörille tai kuminauhalle liian harvaan. Ja reikien jälkeen olisi pitänyt jatkaa vyötäröä vielä pidemmäksi kuin kolme kierrosta, jotka nyt tein. Tällaisenaan vyötärö näyttää rumalta ja jää kupruille, kun kiristää nyöriä.

Mutta en aio enää purkaa! Otan tästä opikseni ja toivottavasti seuraavalla kerralla en tee samoja virheitä. Nyt ratkaisin ongelman niin, että pujotin kapean nyörin viimeisiin langankiertokohtiin ennen vyötärölle tehtyä joustinneuletta. Vyötärölle tehdyt reiät on siis turhia, mutta ne peittyy paidan helman alle.

Hame kuvattiin vuoden 2016 ensimmäisenä päivänä. Kuvat on otettu tuulessa ja pienessä lumisateessa, valkoiset raidat yllä olevassa kuvassa johtuu lumisateesta.

 

Mossing around -pipo

En ole pitkään aikaan tehnyt itselleni pipoa. Joitakin vuosia sitten tein niitä ahkerasti, mutta tuolloin käyttämäni malli ei enää miellytä. Kovien pakkasten innoittama ajattelin antaa uuden mahdollisuuden itse tehdylle pipolle. Kiva ohje löytyi Dropsin sivuilta ja sattumalta oli vielä ohjeen lankaakin lankavarastossa inspiraatiota odottamassa. Ei siis tarvinnut alkaa soveltamaan ohjetta langalle sopivaksi.

 

Mossing around -pipon ilmainen ohje löytyy täältä. Lankana Dropsin Nepal ja käytin koon 4 puikkoja. Pipo neulotaan tasona. 

 

 

 

 

 

Omaan pipoon tein resorin joustinneuleena. Pipo on sen verran löysä ainakin minun päässäni, että ilman resoria se varmaan tippuisi silmille. Resorin kanssa on oikein sopivan kokoinen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 
Kavennusten kohdalla sovelsin ohjetta mielivaltaisesti, sillä en halunnut tehdä päälaelle ohjeen mukaista aina oikein neuletta. Jatkoin helmineuletta ja tein kavennuksia suurin piirtein tasavälein, vaikka helmineulekuvio ei säilynytkään tasaisena. Ihan loppuun tein muutaman kerroksen oikein-nurin neuletta ja viimeisellä kierroksella kavensin joka toisen silmukan pois, pujotin langan silmukoiden läpi ja kiristin. Sauman yritin ensin ommella neulalla, mutta eihän siitä mitään tullut, joten virkkasin sauman kiinni piilosilmukoilla. Kädet täristen kokeilin pipoa päähän ja voi vitsi mikä fiilis, kun pipo oli juuri sellainen kuin olin toivonut! Onnistuin tekemään täydellisen pipon, vaikka sovelsin ohjetta rankalla kädellä.

 

 

Vielä pipo ei ole otsaa kutittanut, vaan on tuntunut oikein miellyttävältä. Kuvat otettiin 20 asteen pakkasessa ja tuon lyhyen kuvaushetken aikana päätä ei palellut. Paksu lanka ja tiheä helmineule tekevät piposta tiiviin ja lämpimän. Ihana pipo, tämä tulee olemaan ahkerassa käytössä tänä talvena!     

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

  

  

 

 

 Pipon kuvausretkelle piti pukeutua lämpimästi, joten puin takin alle itse tekemäni villapaidan. Paitaa en juurikaan ole käyttänyt, koska sen valmistuttua en ollut siihen tyytyväinen. Eilen kaivoin paidan esiin lenkille lähtiessäni, eikä muuten tullut kylmä eikä toisaalta liian kuuma. Sopii siis hyvin kovilla pakkasilla käytettäväksi.

 

 

Huivi sen sijaan on ollut enemmänkin käytössä. Paita ja huivi ovat valmistuneet aikoja sitten, enkä enää muista millä ohjeilla ne olen tehnyt, joten ei niistä tämän enempää. Sopivat vaan niin hyvin yhteen uuden pipon kanssa, että ajattelin nämäkin esitellä.

 

Jussisukat

Työkaveri lähti töihin pohjanmaalle, joten en malttanut olla tekemättä jussi-sukkia läksiäislahjaksi.

 

 

Lankana Novitan 7 veljestä ja puikot kokoa 3,5.

Tein sukat Novitan ohjeilla, löytyy täältä. Koin ohjeen kanssa hämmentäviä hetkiä, mutta muutaman purkamisen ja kokeilun jälkeen lopulta onnistuin saamaan oikean kokoiset sukat. Toki käytin näihin sukkiin alkuperäistä ohjetta hieman paksumpaa lankaa ja paksumpia puikkoja, millä on vaikutusta sukan kokoon. Ohjeessa lukee, että ohjeet on kengänkoolle 30 ja 42, mutta en tiedä onko tuossa jokin virhe. Kokeilin ensin koon 42 mukaan, eli 60 silmukalla, mutta niistä olisi tullut hurjan isot sukat. Purin ja lähdin kokeilemaan 50 silmukalla (tämä on siis ilmeisesti Novitan ohjeessa tarkoitettu koko 30). Sen verran vielä sovelsin, että tein joustinneuleen 48 silmukalla ja sileän neuleen ensimmäisellä kierroksella lisäsin 2 s, eli yhteensä 50s. Kuviossa toistuu 10 silmukan mallikerta. Kuvion ja viimeisen raidan jälkeen kavensin ohjeen mukaisesti 2 s pois ja tein sukan loppuun 48 silmukalla. Vahvistetun kantapään osaan jo ulkomuistista, alun perin olen opetellut sen Novitan sukkalehdestä. Kärkiin tein nauhakavennukset. Omaan jalkaan testattuna arvioisin, että sukat on kokoa 38-39. Melkein tekisi mieli kokeilla sukkien tekemistä alkuperäisen ohjeen mukaisesti Nalle-langalla ja koon 3 puikoilla, jotta näkisi minkä kokoiset sukat niillä tulee.

 

 

 

 Hauska kokeilu sekä kuvion että ohjeen soveltamisen osalta. Mielestäni sukat onnistuivat hyvin. Varsi jäi ehkä hiukan liian tiukaksi, tuo kahden langan kuljettaminen työssä on edelleen hieman hankalaa.. Pesuohjeet löytyi Googlen kuvahaulla.

 

Nallukat

Näitä nalleja on kiva tehdä, ohje on helppo ja valmista tulee nopeasti. Virkatun nallen ohjeen löysin joskus vuosi sitten Retkemme -blogista. Tykkään tuosta ohjeesta, koska se on selkeä ja samalla ohjeella voi tehdä erikokoisia nalleja langan paksuutta ja koukun kokoa vaihtelemalla. Ainut hankaluus näissä nallukoissa on osien yhdistäminen. Olen tehnyt kuusi nallea, mutta osien yhdistäminen tuntuu vieläkin vaikealta. Varsinkin pään yhdistäminen vartaloon on hankalaa.

Ruskea nalle syntyi välityönä, kun en keksinyt, mitä muuta alkaisin virkkaamaan tai neulomaan. Lankana Novitan Isoveli, koukku kokoa 5.

Vaaleanpunainen nalle sai alkunsa siitä syystä, että halusin eroon lankavarastossani pyörivistä Novitan Metso langoista. Olen ostanut lankaa joskus tarjouksesta, enkä ole keksinyt, mitä muuta tuosta langasta voisi tehdä. Onneksi en aloittanut langasta mitään isompaa, sillä lanka oli ärsyttävää virkata. Käsi hikosi heti alussa ja langasta jäi vähän väliä muovisen näköisiä säikeitä koukun (koko 6) ulkopuolelle. Varastossa on vielä yksi kerä kyseistä lankaa ja luultavasti teen siitä toisen nallen, muuhun tuota lankaa en halua käyttää.

 

Tänään oli aurinkoinen talvipäivä, joten lähdin nallukoiden kanssa kuvausretkelle Jyväsjärven rantaan. Tässä vielä muutama kuva tältä retkeltä.

Molemmat nallet ovat vielä nimeä ja kotia vailla. Jospa tekisi vielä muutamia nalleja lisää ja lahjoittaisi ne hyväntekeväisyyteen. Kohdetta täytyy vielä miettiä.

Hartiahuivi

Joku aika sitten ostin lomamatkalla hartiahuivin lämmittämään viileitä iltoja. Huivin malli oli niin mukava, että halusin kokeilla sellaisen tekemistä. Talven pakkasia ajatellen valitsin langaksi paksun Novitan Lehdon, jota olin hamstrannut Tampereen käsityömessuilta. Huiviin meni lankaa hieman yli kuusi kerää ja jouduinkin ostamaan sitä lisää. Lanka sattui olemaan alennuksessa Anttilassa, joten tämä huivi ei kovin kalliiksi tullut. Olin suunnitellut tekeväni langasta isoäidinneliötakin, mutta huivi tuntui nyt paremmalta idealta. Onneksi päädyin tähän vaihtoehtoon, huivi on ihanan pehmeä ja lämmin!

 

 

Auki levitettynä huivi on valtavan kokoinen. Näyttää ihan jättiläisen housuilta, mutta ei, minun huivi se on ;)

 

 
Huivi koostuu kolmesta osasta, jotka yhdistetään työn edetessä. Tein ensin toisen etukappaleen. Virkkasin aloitusketjuun 40 ketjusilmukkaa (kjs), tein pylvään (p) koukusta katsoen 4. kjs:aan (kolme ensimmäistä kjs:aa muodostaa yhden pylvään). Tämän jälkeen pylväs jokaiseen kjs:aan, yhteensä 38 p. Kerrosten alussa tein kolme kjs:aa korvaamaan yhden pylvään. Tein pylväskerroksia 29, en katkaissut lankaa, vaan aloitin toisen etukappaleen uudesta kerästä. Tein toisen etukappaleen samalla tavalla. Tosin tätä kirjoittaessa huomasin, että toiseen etukappaleeseen olikin tullut vain 27 kerrosta. Hups! Näitä sattuu, kun virkkaa samalla, kun katsoo Game of Thronesia.

Toisen etukappaleen loppuun tein viisi ketjusilmukkaa ja yhdistin etukappaleet toisiinsa piilosilmukalla. Viiden ketjusilmukan ketju tulee niskan kohdalle. Kappaleiden yhdistäminen tapahtuu ensimmäisen etukappaleen siinä reunassa, jossa ei ole lankakerä kiinni. Katkaisin langan ja jatkoin virkkaamista odottamaan jääneestä ensimmäisestä etukappaleesta. Tässä kohtaa virkataan takaosaa yhtenä kappaleena etukappaleisiin yhdistettynä. Ja edelleen pelkkiä pylväitä. Tein takaosasta yhtä pitkän, kuin etuosan kappaleista ja viimeistelin työn virkkaamalla reunoihin kierroksen kiinteitä silmukoita (sivuille 2 kiinteää silmukkaa yhteen pylvääseen ja päädyissä 1 kiinteä silmukka yhtä pylvästä tai ketjusilmukkaa kohti).  

 

 
 
Joulun aikaan veljen vaimo oli virkkaamassa saman mallista huivia. Hauska yhteensattuma, sillä emme olleet puhuneet tästä. Hän oli virkkaamassa huivia yhtenä kappaleena pitkästä sivureunasta alkaen. Huivin voi siis tehdä monella tapaa ja siitä voi helposti muokata niin pitkän/leveän kuin haluaa. Ja minua ainakaan ei haittaa, vaikka toinen etukappale vähän lyhyemmäksi jäikin :)

 

Tätä kuvatessa ei ollut kylmä, vaikka olikin pakkasta ja tuuli jonkun verran. Kuvaajaa sen sijaan tuntui palelevan, kiitos kärsivällisyydestä ja hyvistä kuvista!