Kauniit Hedera -sukat

Hyvää alkanutta vuotta 2018! Joulukalenterin jälkeen onkin blogissa ollut hiljaista. Joulukalenterin viimeisen viikon ajan oli kipeänä ja päivittäinen julkaisu tuntui raskaalta. Nyt en olekaan väkisin yrittänyt tänne kirjoitella, vaan olen odottanut sitä hetkeä, jolloin oikeasti tekee mieli kirjoittaa. Ja nyt on niin ihanat sukat valmiina, että ne saavat olla vuoden 2018 eka postaus, vaikka jo aiemminkin valmistuneita on vielä esittelemättä.

Joulukalenterissa esittelin kirjalahjavinkkejä  ja yksi vinkki oli Cookie A:n sukkia.rakkaudella -kirja. Tuolloin totesin, että vielä joskus teen kirjassa olevat Hederat. Yllätin itseni ja tartuinkin toimeen pian tuon postauksen jälkeen. Ja sukat valmistui joulun aikaan. Ne olikin yllättävän helpot tehdä kun pääsi juonen päästä kiinni. Kirjan mallisukat on kauniin vihreät. Halusin kuitenkin eri väriset ja minusta tämä punainen/koralli sopii tähän malliin oivallisesti. Varmaan mistä tahansa yksivärisestä tulee kauniit sukat.

Lanka on Puffalan Sukka-Puffaa, jossa on 75% villaa ja 25% polyamidia (420m/100g). Puikot kokoa 2,5.

Lanka on helppoa neuloa ja mukavan pehmeää. Mutta millähän puikoilla tätä kannattaisi neuloa? Prymin metallipuikoilla lanka juoksi jouheasti, jopa niin jouheasti, että kerran jos toisenkin sai olla poimimassa karanneita silmukoita takaisin kyytiin. Tein sukat vahingossa (hups), S koon mukaan ja niistä tuli silti vähän reilut koon 40 jalkaani. Onnellinen vahinko siis. Ehkä pienemmillä puikoilla olisi tullut oikean kokoiset.

Oltiin vuoden vaihteessa matkalla ja otin sukat mukaan, koska tiesin hotellin lähellä olevan kauniita kuvauspaikkoja. Ja kauniita kuvia tulikin. Ainakin itse ammennan näistä kuvista valoa ja lämpöä talven keskellä.

Maspalomasin dyynien hiekka loi kauniin taustan.

Piti Googlettaa, mitä Hedera tarkoittaa ja se on ilmeisesti muratin tieteellinen nimi. En tiedä mikä on ollut Cookie A:n inspiraatio tässä mallissa, mutta kyllähän tämä toistuva pitsikuvio viittaa murattiin.

Rantakadun varressa on kauniita maisemia ja menin katua reunustavan (hyvin matalan) reunuksen väärälle puolelle, sillä tässä oli oivallinen kuvauspaikka. Se taisi kuitenkin olla huono idea, sillä hetken päästä joku, ilmeisesti paikallinen, ystävällinen mies tuli sanomaan jotain ja viittoili jotain jyrkästä pudotuksesta. Tajusin kyllä itsekin, että alla on pudotus ja olin toki varovainen. Jälkeenpäin mietittiin, että olikohan tuossa kohtaa maaperä miten vahvaa tai heikkoa ja olisiko se voinut sortua helposti. Olkoon tästä opetuksena se, että kannattaa olla varovainen paikoissa, jotka ovat itselle vieraita.

Auringonlaskun aikaan oli kaunista ja mukava kuvata.

Ihanat sukat, joiden valmiiksi saaminen ilahdutti minua kovasti! Ajattelin, että voivat olla minulle vielä liian vaikeat ja jäävät pian kesken, mutta olin onnellinen kun tulikin valmista. Ja kuvausmaisemat olivat ainutlaatuiset, joten kyllä tällä postauksella on hyvä jatkaa uuteen vuoteen ja kohti uusia käsityöhaasteita :)